Tutkimus on soveltava empiirinen tutkimus yritysten sijoittumiseen vaikuttavista tekijöistä, niiden muutoksista sekä työpaikkakeskittymien synnystä, kasvusta ja mahdollisesta supistumisesta monikeskuksisessa aluerakenteessa. Analyysin alueellinen näkökulma jakautuu kahteen tasoon: seutujen väliseen ja seutujen sisäiseen. Valtakunnallisesti monikeskuksisuus rakentuu useiden toiminnallisen kaupunkialueiden muodostamasta verkostosta, jonka kaupunkialueet ovat vuorovaikutuksessa keskenään, mutta poikkeavat toisistaan maantieteellisen sijainnin, koon ja elinkeinotoiminnan erikoistumisen suhteen. Yksittäinen kaupunkiseutu voi olla yksikeskuksinen tai monikeskuksinen. Jälkimmäisessä tapauksessa se koostuu tyypillisesti pääkeskuksesta ja erikokoisista alakeskuksista. Toiminnallinen kaupunkiseutu voi myös koostua kahdesta tai useammasta alun perin erillisestä kaupungista, jotka saavutettavuuden parantuessa ja vuorovaikutuksen lisääntyessä sulautuvat yhdeksi toiminnalliseksi alueeksi. Yritystoiminnan sijoittuminen on yksi tärkeimmistä aluekehityksen ajureista. Yritysten sijoittuminen perustuu ensi sijassa liiketoiminnan lainalaisuuksiin. Kuitenkin paikallinen julkinen sektori (kunnat ja maakunnat) vaikuttaa yritysten sijoittumiseen useilla tavoilla, mm. liikennejärjestelmän, kaavoituksen, tonttien ja toimitilojen saatavuuden sekä muiden yrityksille tarjottavien palveluiden
kautta.
Toimialojen välillä on suuria eroja niiden taipumuksessa keskittyä alueellisesti. Erikoistuneiden palvelualojen, useimpien teollisuusalojen, mutta myös maatalouden työpaikkaosuudet alueiden välillä vaihtelevat erittäin paljon, kun taas paikalliset palvelut, kuten rakentaminen, kauppa sekä sosiaali- ja terveyspalvelut jakautuvat suhteellisen tasaisesti alueille. Rahoitus- ja vakuutustoiminta ja liike-elämän
palvelut ovat voimakkaimmin keskittyneet suurimmille kaupunkiseuduille. Yritystoiminnan alueellinen keskittyminen toimialapohjaisesti on välittömässä yhteydessä alueiden erikoistumiseen. Suomen viime vuosikymmenien aluekehityksellä on vahva yhteys kasvaneiden ja supistuneiden toimialojen taipumukseen keskittyä tai hajautua. Nopeimmin kasvanut toimiala on ollut liike-elämän palvelut, joka on myös yksi voimakkaimmin keskittyvistä aloista. Tämä on vahvistanut suurimpien kaupunkialueiden kasvua. Toisaalta kehitystä on tasapainottanut paljon työllistävien terveys- ja sosiaalipalveluiden nopea kasvu, joka on jakautunut suhteellisen tasaisesti kaikille alueille.
Monikeskuksisen kaupunkiverkoston rakennetta ja muutosta voidaan analysoida kaupunkialueiden kokojakaumalla. Suomessa toiminnallisten kaupunkialueiden kokojakauma noudattaa varsin hyvin suuruusjärjestyssääntöä eli kaupunkialueet pienenevät likimäärin geometrisen sarjan mukaisesti. Kokojakauma on muuttunut viimeisen 25 vuoden aikana: hajonta on kasvanut huomattavasti ja kaupunkialueiden pieneneminen on samalla jyrkentynyt. Kaupunkien kasvu on painottunut vahvasti seitsemään suurimpaan kaupunkialueeseen. Sen lisäksi 15 seuraavaksi suurimman kaupunkialueen joukossa on muutamia suhteellisen nopeasti kasvaneita maakuntakeskuksia. Sen sijaan pienemmillä toiminnallisilla kaupunkialueilla ei juuri ole tapahtunut kasvua.
Kuvio: Yrityksen sisäisten ja ulkoisten kasautumisetujen jäsennys