Tämän selvityksen tarkoituksena on analysoida ja tulkita Helsingin seudun muuttoliikkeen tulovaikutuksia. Näkökulmana ovat erityisesti muuttoliikkeen ja tulokehityksen ikäsidonnaisuus sekä siihen perustuva dynamiikka ja pitkän ajan vaikutukset.
Muuttaminen on valikoivaa muuttajien iän ja muiden ominaisuuksien suhteen. Helsingin seudulla vaikuttaa suurkaupunkialueelle ominainen muuttoprosessi, joka näkyy erilaisena keskuskaupungissa (Helsinki), välivyöhykkeellä (Espoo, Kauniainen ja Vantaa) sekä ulommalla vyöhykkeellä (kehyskunnat). Helsinkiin muuttaa nuoria 18-24-vuotiaita aikuisia seudun muilta vyöhykkeiltä, muualta maasta ja ulkomailta. Nuorten muuttajien tulotaso on yleensä alhainen muuttovaiheessa. Iän kasvaessa ja elinkaaren vaiheissa eteenpäin siirryttäessä koulutustaso nousee, työllistyminen yleistyy ja ansiotaso nousee. Tähän vaiheeseen liittyy monilla myös perheellistyminen. Tässä vaiheessa tapahtuu vilkasta muuttoa kaupunkialueen ulommille vyöhykkeille, joissa on tarjolla suurempia ja edullisempia asuntoja. Tämän seurauksena Helsingille on koitunut muuttotappiota erityisesti 25-44-vuotiaista sekä pienistä lapsista. Näiden asukkaiden muuttotappio oli erittäin suuri viime vuosikymmenen alkupuolella, mutta ilmiö tasaantui vuosikymmenen loppuvuosina ja viime vuosina Helsingin lapsiperheiden muuttotappio on hiipunut varsin pieneksi.
Muuttoliikkeen valikoivuus iän suhteen on saanut aikaan sen, että tulomuuttajien keskimääräinen tulotaso on Helsingissä ollut pitkään alhaisempi kuin lähtömuuttajien. Ero on johtunut nimenomaan tulo- ja lähtömuuttajien ikärakenteen eroista. Sen sijaan samanikäisten lähtö- ja tulomuuttajien väliset tulotasoerot ovat pienet. Vuosittain tarkasteltuna Helsinki näyttää häviävän veronalaisia tuloja muihin kuntiin, mutta kuva muuttuu toisenlaiseksi, kun analysoidaan toteutunutta keskimääräisen tulotason kehitystä pitemmällä ajalla. Vaikka Helsinkiin ja Helsingistä muuttaneiden nettotulokertymät olivat voimakkaasti negatiivisia viime vuosikymmenellä, helsinkiläisten suhteellinen tulotaso koko seudun tulotasoon verrattuna pysyi jokseenkin vakaasti samalla tasolla viime vuosikymmenen ajan.
Muuttoliikkeen pitemmän ajan tulotasovaikutusten kannalta merkittävä tekijä on työllisyyden ja tulotason voimakas riippuvuus iästä. Tulotaso on alhainen nuorilla aikuisilla, mutta nousee nopeasti 25 ikävuoden jälkeen. Eläkeikää lähestyttäessä keskimääräinen tulotaso alkaa laskea. Tämän mukaisesti myös muuttajilla tulotaso muuttuu muuttoa seuraavina vuosina: nuorten muuttajien tulotaso keskimäärin nousee ja ikääntyvien muuttajien tulotaso laskee muuttoa seuraavina vuosina. Helsinkiin muuttavan 20-vuotiaan tulotaso nousee keskimäärin noin 2,5-kertaiseksi muuttoa seuraavan 10 vuoden aikana.
Myös vuoteen 2030 asti ulottuvat väestöprojektiot osoittavat, että muuttoliikkeen vaikutuksesta suhteellinen tulotaso muuttuu vain vähän, riippumatta siitä kasvaako Helsinki nopeasti vai hitaasti. Laskelmien mukaan Helsinki on aikaisempien vuosien nuoriin aikuisiin painottuvan muuttovoiton ansiosta saanut varsin edullisen ikärakenteen tulevien vuosien tulokehityksen kannalta. Tämän selvityksen tulosten perusteella muuttoliikkeen valikoivuus iän suhteen viime vuosien kaltaisena ilmiönä ei uhkaa Helsingin tulopohjaa suhteessa koko Helsingin seutuun.
Kuvio: 25-39-vuotiaiden muuttovirrat Helsingin, muun Helsingin seudun, muun Suomen ja ulkomaiden välillä vuosina 2003 ja 2010
Lue Muuttoliikkeen vaikutuksista väestön tulotasoon Helsingissä ja Helsingin seudulla